"Vetäkää uimapuku päälle!" joku komensi.
 Havahduin.
 "Ei minulla ole uimapukua"
 "Onpa tämä soppa", toinen hermoili. "Eihän siitä mitään ilman uimapukua tule".

 "Osaatteko kävellä?" kysyi kaunis, tumma ääni.
 Kävelin muutamia askelia kuin automaatti.
 "Hyvinhän se menee. Nyt lavalle vain" ääni jatkoi.

 Meitä oli viitisentoista tyttöä, joku rouvakin taisi olla joukossa.
 Filmikameroitten suristessa ja Sven Hildénin kuuluttaessa
 kävelimme lavalla, joka oli pystytetty Golf-kasinon pihalle.
 Sain jonkin verran itsevarmuutta katsellessani kohtalotovereitani.
 Eipä heillä näyttänyt olevan paljoakaan parempi olo kuin minulla.
                                 
                                       - - - - - - - - - -

  Äänten laskeminen kävi nopeammin kuin täyteen tajuntaan
  palaamiseni. Kutsu tulla uudelleen lavalle tuotiin pukuhuoneeseen.
  Sven Hildén, joka kuului myös palkintolautakuntaan,
  työnsi kukkakimpun käteeni, kietoi sinivalkoisen, asianmukaisella
  tekstillä varustetun nauhan olkapäälleni.
  Reilu kädenpuristus - Miss Suomi oli valittu !

  Miss Suomi vuodelle 1933, Ester Toivonen.

   Otteet Ester Toivonen-Siiralan kirjasta "Rikas on elämä"